Jännevammoista tai tendinopatioista en muista oppineeni koulussa mitään.
Urheiluhierojakoulussa opin muistaakseni, että kädet irti tulehduksesta.
Fysioterapian ammattikorkeassa aihe taidettiin sivuuttaa kokonaan.
Niitä kuitenkin tulee kaikkien TULE-ongelmien kanssa työskenteleville
fysioterapeuteille vastaan varmasti säännöllisesti. Jännevammoja/tendinopatioita tulee vastaanotolle lääkärin lähetteillä, itse diagnosoituina, tutun kaiman diagnosoimina tai kokonaan ilman epäilystä mikä aluetta saattaisi vaivata.
Tendinopatioiden patologiasta itseassa tiedetään melko vähän, mutta se liitetään vahvasti ylikuormitus, eli rasitusvammaksi. Yleisimmän teorian mukaan tendinopatia on sekä degeneraation, että turvotuksen aiheuttama ongelma, jossa heikosti verisuonitetulle alueelle alkaa muodostumaan mikrovaurioita. Eli osalla aikuisista tendinopatiaa esiintyy normaalin ikääntymisen seurauksena. On myös tutkittu kompressiovoimien ja kitkan vaikutusta tendinopatian syntyyn, eikä sekään syy-yhteys ole ihan selvä. Tendinopatioita kuitenkin esiintyy laajasti aina huippu-urheilijoista inaktiiveihin ihmisiin. Keräsin tähän vähän tietoja miten tyypillinen jännevamma käyttäytyy. Ja millaisilla perusteilla itse lähden hoitamaan tendinopatiaa.
Kysy kivusta
Kaikkein tärkein juttu. Degeneratiivinen jännekipu on tosi paikallinen, esimerkiksi polvessa useimmiten juuri polvilumpion alakulman alapuolella, ei koko jänteessä, ei sääriluun kyhmyssä, vaan polvilumpion alakulman alapuolella, joko mediaalisesti tai lateraalisesti. Tuore ylikuormituksen seurauksena tullut jännekipu voi olla hieman laajempikin, mutta jos asiakas valittaa laajempaa aluetta, on syytä epäillä että siihen liittyy jotain muuta, esimerkiksi rasvapatja, limapussi, nivel jne.
Jännekivulla on yleensä hyvin selkeä suhde kuormituksen ja kivun välillä. Tyypillistä on, että kipu on paha heti harjoituksen alkaessa, mutta vähenee tai lähtee "lämmetessään", ja pahenee taas kuormituksen lopettamisen jälkeen, jolloin voi kestää tunteja tai jopa päiviä. Akillesjänne tendinopatiaan ja plantaarifaskiittiin kuuluu myös aamukankeus ja asiakas tyypillisesti valittaa, että aamun ensimmäiset askeleet ovat pahimpia.
Jos kaikki edellä esitetyt kriteerit täyttyy, on arvio jo melko selvä. Aina näin ei kuitenkaan ole. Asiakkaat ei monesti osaa kertoa tai eivät muista miten kipu ilmenee. Ihmiset tekevät havaintojaan omasta kropastaan hämmentävän huonosti, vaikka tietäisivät jonkun olevan vialla. On myös tärkeää kysyä ympäröivistä rakenteista, meillä on myös hieman alueesta riippuen erityiskysymyksiä, mitkä meitä kiinnostaa. Tällainen erikoiskysymys esimerkiksi proksimaalisessa hamstring tendinopatiassa voisi olla istuminen kovalla alustalla, sitä on hyvä käyttää seurannassa mittarina. Haastattelun jälkeen jatkamme kuormitustesteihin.
Kuormitus testit
Meidän tulisi saada kuormitettua jännettä niin, että tuttu kipu saadaan esiin. Sen jälkeen pyydetään asiakasta antamaan arviota kivun voimakkuudesta esim. VAS janaa käyttäen 0-10, sitä käytetään kuntoutuksen seurannassa. Joskus jännekipua ei pystytä provosoimaan pelkästään rauhallisilla voimantuotoilla, vaan meidän täytyy mennä progressiona jänteelle raskaampiin liikkeisiin, jopa sellaisiin liikkeisiin, jossa jänne joutuu varastoimaan energiaa, esimerkiksi:
Asiakas valittaa akillesjänne kipua, pyydetään nousemaan varpaille kahdella jalalla -> ei kipua, sitten yhdellä -> ei kipua, sitten voidaan ottaa vaikka fysioterapeutti reppuselkään -> ei kipua ja jos silläkään ei saada kipua aikaiseksi, niin sitten viisi yhden jalan hyppyä, odotetaan hetki hyppyjen jälkeen ja odotetaan kivun ilmenemistä, sen jälkeen kysytään paljon kipu VAS janalla on.
On ihan tavallista, että kuormitusta joudutaan testatessa lisäämään hyvin matalasta kuormituksesta korkeaan. Etenkin suhteellisen stabiilien jänneongelmien kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jänteessä ei olisi vikaa tai sitä ei tarvitsisi kuntouttaa.
Poissulje muut mahdolliset oireen aiheuttajat
Tässä tietenkin auttaa hyvä anatomian tuntemus ja tietämys muista mahdollisista samantyyppisen oireen aiheuttajista. Esimerkiksi kasvuikäisillä apofysiitit monesti sotketaan jännetulehdukseksi. Ärtyneet bursat aiheuttavat oireita jännealueilla. Rasvapatja voi oireilla yksinäänkin, joskin useimmiten siihen liittyy myös jänteen tulehdus. Tietenkin itse nivelestä lähtevät kivut voidaan sotkea jänneoireisiin jne.. Näihin on monia differointi testejä, joista saa oman blogitekstin jossain myöhäisemmässä vaiheessa.
Ehkäpä apofysiitit voisin tähän kuitenkin liittää.
-Kantaluun apofysiitti on ns. "Severin tauti", sitä esiintyy tyypillisesti 8-12 vuotiailla
-Sääriluun patellajänteen kiinnitys alueen apofysiitti on ns. "Osgood Schlatter" tyypillisesti 12-15-vuotiailla
-Patellan alakulman apofysiitti on ns. "Sinding-Larsenin tauti" 10-13-vuotiailla
-Istuinkyhmyn apofysiitti tai dorsaali ramuksen apofysiitit 14-18-vuotiailla
-Rectus femoriksen apofysiitti 12-15-vuotiailla
On hyvä pitää mielessä, että erilaiset differointi testitkin ovat suuntaa antavia, ja kokonaiskuva tulee muodostaa monesta eri palikasta.
Kuvantaminen diagnoosin varmistamiseksi
Kuvantaminen itsessään kertoo meille hyvin vähän kivusta. On tutkittu esimerkiksi vamman vakavuutta suhteuttettuna kipuun, korrelaatio on melko kehno. Tässä esimerkiksi Rotator Cuffista. Eikä MRI kuvantamista pitäisi sellaisenaan käyttää jännevamman diagnosointiin, koska puhdas MRI ei välttämättä sano, etteikö jänteessä voisi olla tendinopatiaa. MRI kuva antaa meille kuitenkin arvokasta tietoa, mitä eri rakenteita voimme olettaa kivussa olevan mukana. Kuvantaminen auttaa etenkin siinä tapauksessa jos kliininen kuva on epäselvä. Jos haastattelun, kuormitustestien tai erottelutestien perusteella voimme epäillä, että jotain muuta saattaa olla meneillään, voi kuvasta MRI kuvasta olla paljon apua. Esimerkiksi akilleksen keskiosan kivussa voimme saada magneetti kuvasta tietoa, miten asiakkaan plantaris jänne kulkee tai onko rasvapatja oireessa mukana. Kuvantaminen on tarpeen etenkin siinä tapauksessa, kun harkitaan NSAID (tulehduskipulääke) kuuria tai injektiota.
Tässä vielä melko kattava ja selkeä esimerkki proksimaalisen hamstring tendinopatian tutkimisesta.
Viimeinen vaihe: Hoida ongelma! Hoidosta kirjoitan lisää seuraavassa blogitekstissäni, toivottavasti sekin saadaan ulos tämän viikon aikana. Siinä saattaa olla uusia tuulia jännevammojen kuntoutuksen saralta - koneillekin ketuille. Stay tuned! Loistavaa viikkoa kaikille lukijoille!
-Jussi Kurronen
@ftKurronen
EDIT 20.20.2015
Lokakuun JOSPT:ssa artikkeli tutkimisesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti